Olen nyt viidettä päivää Hebronissa. Tiesin kaupungin olevan HC, mutta joitain asioita tajuaa vasta paikan päällä. Viime käynnillä olin täällä vain muutaman tunnin ja jo siinä ajassa keskustan siirtokuntien ja kaikilla katoilla päivystävien sotilaiden näkeminen teki aikamoisen vaikutuksen. Mun yhteys on niin hidas että käytän kaverin vanhoja kuvia keskustasta, enkä vielä uploadaa uusia.
Asun kivassa asunnossa, tai oikeastaan meillä on kokonainen talo. Se sijaitsee Tel Rameidassa, jossa vuokrat tuskin ovat pahoja. Kun tänne tulee on 100m ennen taloa tarkastuspiste, jossa joutuu joka kerta lentokenttätyyliseen tarkastukseen metallinpaljastimineen. Tietenkin senkin voi kiertää, niin kuin kaiken muunkin "turvallisuuden" täällä, ei se ole kenenkään turvallisuuden vuoksi, vaan tehdäkseen palestiinalaisten elämästä mahdotonta. Kiertäminen toki kestää jonkin verran ja vaatii vähän kiipeilyä. 100m matkalla tarkastuspisteeltä talollemme on ajasta ja päivästä riippuen 1-2 sotilaiden päivystyspaikkaa. He kyselevät papereita ja tutkivat ihmisiä satunnaisesti fiilispohjalta.
Toissa päivänä sotilaat yrittivät tunkeutua asuntoomme, pääsivät katolle mutta saimme estettyä heidän pääsyynsä huoneistoon. Vieläkään ei ole ihan selvää miksi ne tulivat ja mitä ne etsivät, meidän läsnäolomme on aika ilmeistä, vaikka yritämme olla suhteellisen hiljaa täällä naapurustossa, ettei elämämme muutu aivan mahdottomaksi.
Tällä hetkellä aika uudelleen organisointi meneillään täällä, muut projektit olivat johtaneet tämän talon tyhjentämiseen pariksi kuukaudeksi ja nyt yritämme käynnistää toiminnan täällä uudelleen. Toistaikseksi olen ollut yhdessä mielenosoituksessa ja viettänyt pari yötä talossa, jota viereisen siirtokunnan asukkaat terrorisoivat.
Viimeyönä siirtokuntalaiset tekivät kaksi hyökkäystä talolle. He tulivat viinirypälelehdosta ja aloittivat kivittämisen noin 40 metrin päästä. Onneksi tähän oli molemmilla kerroilla varauduttu ja kaikki naapuroston miehet vastasit omalla kivityksellään, joka piti siiirtokuntalaiset matkan päässä. Ilmeisesti kukaan ei loukkaantunut. Tosin tunsin itseni aika hyödyttömäksi, koska en voinut tehdä mitään, kamra oli pideydessä hyödytön ja ISM:n toiminnassa mukana oleminen tekee kivien heittämisestä minulle mahdotonta.
Aamulla kun palasimme talolta ja hyppäsimme taksiin rauhallinen aamupala mielessä, taksimme pysäytti palestiinalainen, joka oli ilmeisen tuohtunut ja jonka arabiasta ja eleistä päättelin että siirokuntalaiset parhaillaan hyökkäävät johonkin taloon. Seurasimme häntä paikalle, saavuttuamme otimme kamerat esiin, ja saimme kokonaisen siirtokuntalaisjoukon kimppuumme. Meistä neljästä taisin olla ainoa joka väisti kaikki iskut ja sai säilytettyä kameransa, jouduin pieneen painiin kyllä suojellessani yhtä tovereista.
Huh, lopulta selvisimme kuitenkin suht ehjin nahoin, mutta tilanne elää siellä edelleen, onneksi siellä on nyt meitä paljon enemmän. Mun pitäisi aloittaa raportin raakileen kirjoittaminen, mutta ajattelin että voisin ensin vähän tilittää tätä suomeksi.
Mulla on kuitenkin kaikki hyvin ja luulen että kunan saamme asiat vähän organisoidummiksi täällä vältymme joutumasta tälläisiin yllätystilanteisiin.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
3 comments:
Voimia sinne!
Huh huh, sun täytyy laittaa tän blogin alkuun joku varoitus sisällöstä... Täällä Turun auringonnousua pakkasen keskellä katsellessa ei ensimmäisenä tule mieleen, että sua varmaan kivitetään samalla hetkellä jossain lähi-idässä. Pysy yhtenä kappaleena, pliis.
Nyt taisi muinaisista judo -ja savateharrastuksista ehkä olla hyötyä, mutta kivittämistä vastaan ei niilläkään voi puolustautua. Toivottavasti jatko on helpompaa.
Post a Comment