Edellisen vajaan kahden viikon aikana olen ehtinyt matkustaa ja nahda ihan kasitamattomalta tuntuvan maaran paikkoja ja asioita. Istanbul, Antakia, Aleppo, Beirut, Baalbek, Damascus ja nyt Amman.Viimeistaan tiistaina menen rajan yli ja sitten alkaa vahan erilainen seikkailu.
Mun valtava vauhti on saanut jo aikaan pienta vasymysta ja huomenna ajattelin vaan levata ja hengata taalla. Voisi nukkua paljon ja puhkoa rakot jaloista. Tavoitteena olisi ostaa farkut kun naytan reisitaskuhousuissani ja muissa releissa turhan silmiinpistavalta, vaikka tuskin mitenkaan saisin itseani naamioitua ihan paikalliseksi. Ainakaan talla korviksella.
Matkan varsinaiseen maarapaahan saapuminen alkaa jo vahan jannittaa. Kuumottaa etta sopeudunko siihen lafkaan johon olen menossa ja miten kampanja siella sujuu, ilmeisesti mitenkaan valoisalta siella ei taivas nayta. No perinteisesti mulla ei ole ollut suuria ongelmia missaan, etta kunhan vaan siella on tyypeilla asiat hallussa niin kaikki menee hyvin.
Istuin asken toisen kerroksen terassilla juomassa kahvia ja polttelemassa narqilaa auringon laskiessa. Olisin voinut ihan yhta hyvin olla Ramallahissa, tai ehka tama on isomman ja modernimman oloinen kaupunki, mutta kuitenkin.
Ilma tuntuu aavikolta, aurinko laskee vartissa, liput nayttavat ihan maaranpaan lipuilta ja kahvikin vihdoin maistuu silta milta sen Lahi-Idassa muistelin maistuvan.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment