Demoja ja liikkumista

Olen nyt ollut parissa demossa Ramallahin lähistöllä, ensin Nil'inin kylässä, jonka läpi aparthaid muuria rakennetaan, ja tänään toisessa kylässä meidän piti purkaa pari maasta ja kivistä tehtyä tiesulkua, mutta armeija sai sen estettyä. Kunhan sade hellittää lähden täältä Ramallahin toimistosta Hebroniin, jossa olisi tarkoitus olla muutaman viikon verran. Ins'allah. Jutustelen lisää vähän myöhemmin mutta tossa ois lukijakysely asefetisistisille lukijoilleni.

Mikä toi pyssy on?

Jerusalemissa

Ajattelin ilmoitella etta elossa edelleen ollaan, olen nyt Jerusalemissa moikkaamassa viime kaynnilla tapaamiani ystavia, tulin tanne toissa paivana ja lahden takaisin Lansirannalle nailla nakymin pikapuolin, ajattelin viettaa taman paivan vaeltelemalla vanhassa kaupungissa ihanvaan ajankuluksi. Tanaan kun loppui sapatti ja kaverini menivat toihin.

Ihan offtopikkina oli varsin ikavaa kuulla etta huwwarran tarkastuspisteella sotilaat avasivat tulen eilen, haavoittuneiden maarasta ei ole ainakaan viela luotetavaa tietoa. Naita ammuskelu nyt tapahtuu aika usein, mutta tama on siita poikkeuksellinen uutinen mulle, etta Nablusissa ollessani seisoskelin jonossa Huwwarrassa noin joka toinen paiva, eli toi ammsukelu tuntui silta kun mun lahibussipysakilla olisi ammuttu.

Eipa muuta talla eraa.

Päivä oliivin poimintaa

Lyhyt kuvaus mun päivästä tänään.




Tänään heräsin aikaisin aamulla ja lähdin poimimaan oliiveja. Yllä oleva kuva on sotilaista, jotka yrittivät estää tätä uutta harrastustani. Ensin syöksymälllä kohti sen näköisinä että aloittavat keskustelun lyömällä, heidän kapteeninsa kuitenkin tajusi "do you speak english, who is captain, we are internationals" kommunikoinnin ja käski poikansa takaisin, tajuttuaan että paikalla on kaksi länkkäriä, joista toisella on tosi iso kamera.

Seuraava argumentti(ensimmäinen oli siis bodylanguella " juokse tai saa turpaan) oli että poimimme oliiveja liian lähellä sotilastukikohtaa. Tavallan kuvasta voi päätellä että tämä ei ole kaukana totuudesta, mutta pieni väittely kartoista, sotilaslainsäädännöstä ja soitto rabbille lopulta riitti ja kapteeni sanoi että voimme poimia yhden puun. 3min myöhemmin tultiin siihen tulokseen että sen päivän aikana pitää saada hoidetttua kaikki puut, jotka näkyvät tukikohdasta. Tämä ei ollut vaikeaa, koska hyvin lähellä tukikohtaa on jyrkänne, jonka takana olevat lehdot eivät näy tukikohtaan. Olin todella ylpeä neuvottelutaidoistani ja oliivin viljelijät oliiveistaan. Tai ehkä pikemminkin siitä etteivät de facto menettänet oliivilehtoa armeijalle.

Viikon tauoton maataloustyö suhteelllisen kuumassa auringossa usein 10h päivässä on suhteelisen rankkaa, muttei mitenkään ylitsepääsemätöntä. Tavallaan jännää kokea maatalousduuniakin edes kerran elämässä. Sen kunniaksi pidän huomenna vapaapäivän(eilen tuli uusi ryhmä vapaaehtoisia, joten se onnistuu helposti), otan rauhallisesti päivän, hoidan juoksevia asioita ja menen illalla uuden ystäväni kanssa Balataan tapaamaan hänen kaveriaan. I kysyi säästä kommenteissa, no täällä on noin suomen heinäkuun kuuminta aikaa vastaava sää juuri nyt, paitsi että aurinko laskee kuudelta.

Tällä hetkellä ei ollenkaan osaa pelätä mitään, vaikka kaikki tietää että me istutaan ruutitynnyrin päällä ja melkein joka päivä joku kuolee luotiin Länsirannnalla, melkein aina israelin armeijan luotiin. Niin, silti en ole vielä edes tajunnut miten etuoikeutetussa asemassa olen, kiitos tämän todella rasistisen järjestelmän. Nyt olen niin väsynyt etten jaksa kirjoittaa enempää tänään. hyvää yötä.

Vastauksia yleisön kysymyksiin

Rakas yleisö esitti muutaman kiperän kysymyksen, mihin voisin nyt nopeasti vastata.

Onko ruoka hyvää?

Joo, olen lähipäivinä syöny paikallisten kanssa pelloilla ja syönyt heidän ruokiaan. Eilen olin myös illastamassa paikallisen perheen luona, jonka oliivin poimintaa oltiin suojattu ja autettu. Syön nykyään valtavia määriä hummusta, fuulia, pitaa, paikallisia supersuolaisia juustoja(enimmäkseen kai lampaan maidosta) ja sekalaista ja vaihtelevaa kasvisvalikoimaa. Ak on varsin tyytyväinen. Toistasieksi en ole edes joutunut mihinkään vaikeuksiin kasvissyöntini kanssa. Varmaan mun eka lause arabiaa oli "ana nabati"(eli olen vege),

Entä majoitus?

Asun 6 muun kanssa Nablusin keskustan laidalla, viisikerroksisen talon katolla sijaitsevassa rakennuksessa. Vähän vois olla jonkun mielestä ahdasta, mutta mulle riittävästi tilaa. Puutteellisia sisätiloja korvaa se että meillä on vähintään asunnon verran kattoterassia ja näillä säillä se on aika mukavaa.

Mitäs paikalliset tuumaavat?

Meidän kampanja saa varsin paljon tukea, noissa kylissä joissa toimitaan, meitä tullaan usein kiittämään kun ollaan menossa tai palaamassa pelloilta. Sen verran vähän niissä on länkkäreitä että usein tullaan kysymään et ollaanko oliivin poiminnassa, tai arvataan se pölyisistä vaatteista. Usein serviisit(kimppataksit joilla Lähi-Idässä tehdään enemmistö automatkoista, kaupungin sisällä tai maiden välillä. Mikä vaan auto käy, minibussista ladaan, joka ajaa linjan omaisesti ja ottaa kyytiin ihmisiä matkalta) ei ota meiltä rahaa ja tänäänkin serviisissä saatiin varsin vuolaat kehut siitä että me rohkaistaan paikallisiakin vastustamaan siirtokuntien terroria.

Mitä sitten tulee koko konfliktin ratkaisuun, niin siitä lienee aika erilaisia mielipiteitä. Kahden valtion ratkaisu ei monelle näytä enää kovin uskottavalta, kun koko Läänsiranta on siirtokuntien ja armeijan kuristusotteessa yhä pahemmin ja n. 100 000 siirtokuntalaista on muuttanut alueelle oslon sopimuksen jälkeen.

Jotkut puhuvat siitä että pitäisi aloittaa, tai kohta alkaa kolmas intifada, toiset sanoo että ihmiset on liian väsyneitä ja eripuraisia, että uusi intifada voisi oikeasti alkaa, tiedä sitten. Kai lähinnä päällimmäisenä ongelmista tulee aina sotilaallinen miehitys, siirtokuntaisten terrori ja ennen kaikkea kyvyttömyys liikkua ja käyttää omaa maataan. Kotiinpaluu ja Jerusalem on tietenkin sitten omat ikuisuus ongelmansa, voisin tehdä niistä erikoisjutut joskus.

Kuvaavaa kuitenkin on että tossa on parin kilometrin päässä Balatan pakolaisleiri, jonka asukkaat on siis pakolaisia vuoden 1948 sodasta. Siellä niillä on vielä vanhojen kotien avaimet tallella ja vaatimus päästä palaamaan kotiin. En kuitenkaan ole vielä tavannut ketään joka oikeasti haluaisi laivata kaikki juutalaiset puolaan, eli kai jonkinlainen palestiinan sekulaari valtio on se mitä mä käsitän monien haluavan. Miten se sitten toteutetaan on toinen kysymys.

PA ei juurikaan nauti luottamusta, edes Fatahin kannattajissa ja Hamasin kannatus näyttää kasvavan edelleen. Puheita liikkuu siitä että tammikuuun mennessä Fatahin ja Hamasin välille voi tulla jyrkkä voimainkoitos Länsirannalla. Tätä ilmeisesti yritetään parhaillaan sopia Kairossa. Toivottavasti tämä ei mene palestiinalaistten sisällissotaan, ins'alllah.

Käyttääkö israel alueella joukkoja?

Nablusin ympärillä jokaisen vuoren(lähinnä suomalaisittain vaaroja) päällä on sotilastukikohta tai siirtokunta, ja joka puolella on armeijan tarkastuspisteitä ja vartiotorneja. Niitä lähinnä miehittää näkyvästi suhteellisen pienet määrät asevelvollisia, mutta ilmeisesti täällä on paljon sotilaita tukikodissa. Jos/kun Israelilla on erikoisjoukkoja, niin näillä kulmilla niitä pitäisi olla. Hyshys joukoista en tiedä, kun ne on varmaan hyshys.

Kuulemma jos Armeija tulee Nablusiin "niillä on tuhat tankkia ja ne tule yöllä". Itse en ole tätä vielä todistanut, mutta se on helppo uskoa.

Mitä tarkkailijoita siellä on?

No meidän poliittisten lisäksi täällä on jotain uskonnollisia tyyppejä ja YK:n tyyppejä joskus. Niin ISM koostuu siis selkeästi vasemmistolaisista tyypeistä ja on hyvin eri tuntumalla kuin monet muut. Päätellen joistain kysymyksistä kristilliset toimijat taitaa pitää emitä jotenkin hurjina. Sotilastarkkailijoita ei tietääkseni ole.

Nablusissa

Tulin Nablusiin eilen. Aikamoinen kaupunki. Itse kaupunki ei paljoakaan poikkea monista Lähi-Idän kaupungeista joita olen ehtinyt nähdä. Poikkeavia puolia Nablusissa kuitenkin on muutama. Sen jokaisella puolella on Israelin armeijan tarkastuspiste, täällä on enemmän marttyyrijulisteita kuin missään missä olen aiemmin ollut, PA(Palestinian Autority) partioi katuja päivisin mutta on julkisesti ilmoittanut ettei tee sitä 00-06 välisenä aikana, jolloin alue on israelin armeijan temmellyskenttää. Lisäksi täällä on edelleen aseellista vastarintaa ja siitä kuuluisa Balatan pakolaisleiri. Aikamoinen palestiinalaishallinto. Tosin melko luotettava lähde kertoi että vähän aikaa sitten vastarintataistelijoilla oli yli tuhat taistelijaa Nablusin vanhassakaupungissa ja nyt taistelijoita on 7. Loput ovat vankilassa tai kuolleita.

Vietin päiväni tänään poimimassa oliiveja kaupungin laidalla, alueella jossa paikallisten palestiinalaisten on hyvin vaarallista poimia oliivejaan, ilman kansainvälisten läsnäoloa. Uhkina on siis Israelin armeija ja aivan oliivilehtojen viereen rakennetut siirtokunnat iloiset asukkaat, jotka piirittävät Nablusia. Jos siis jollekin ei ole asia tuttu, niin Länsirannallla käydään aika kovaa kamppailua maankäytöstä. Käytännössä Israelista on muuttanut alueelle rakennettuihin siirtokuntiin jatkuvasti enemmän ja enemmän ihmisiä ja nämä siirtokunnat pyrkivät valtaamaan alueita paikallisilta palestiinalaisilta. Käytännössä näiden siirtokuntien jakaessa Länsiranta neljään saarrettuun minialueeseen. Tämä tehokkaasti tekee alueesta vielä ahdistetumman miehitetyn alueen.

Maataloustöiden kokeileminen on ollut hilpeä ja kaikenlaisilla herkuilla meitä ruokkinut palestiinalaisperhe varsin valloittava, joten mun ensimmäinen päivä tässä oliivin poiminnassa on ollut mukava ja turvallinen. Samaan aikaan kuitenkin toisessa Nablusin laidalla sijaitsevassa kylässä, jossa ei ollut kansainvälisiä kuvaamassa tilannetta, siirtokuntalaiset hyökkäsivät oliivin viljelijöiden kimppuun ja muutamia ihmisten loukkaantui.

Jos väsymykseltäni jaksan kirjoita vähän tarkemmin myöhemmin. Palsolidarity.org kertonee enemmän.

Jos joskus jaksan kirjoittaa jostain suomeksi, tavalla jota kannattaa lainata, niin näitä mun juttuja Palestiinasta saa välittää mihin vaan.

Tavallaan perillä

Voisin nyt nopeasti mainita kiinnostuneille, että muutama päivä sitten tulin Palestiinaan, olin kahden päivän koulutuksessa, nyt lojun tavallaan toimettomana itä-jerusalemissa, mutta lähden Nablusiin oliivin poimintaa seuraamaan ja niitä oliiveja poimimaan tänään. Tosin ehdin vasta huomenna itse poimintaan mukaan.

Viela Jordaniasta

Huh, Kun mun hommat ei nayta alkavan ennen keskiviikkoa, niin paatin sitten vieda taman vaeltelun askeleen pidemmalle ja kirjoittelen tata mailia Punaisen meren kulmilta. Oon siis loytanyt itseni tallaisesta turistihelvetista nimelta Aqaban vapaa kauppa alue. Matkalla on tullut nahtya aika monta vapaa kauppa aluetta, mutta tama on ensimmainen, jolla on oma passintarkastus kaikkiin valtioihin.

Kaytin paivanui kavellen Petrassa. Kavelin 40 asteen helteessa joku 20km tanaan, ison osan matkaa ylos alas. Valilla viela aika jyrkasti. Kun viela lisaa tohon polttavan aavikon auringon paisteen, niin huh, oli rankahkoa. Tama toi taas Baalbekista esiin nousseet kumalliset kelat mieleen.

Taalla nayttaa ongelmat olevan yhteiskunnalla aika samat kuin kotokulmilla, ehka veden loppumista ja aavikoitumista lukuunottamatta. Paivan Jordan Times osasi kertoa etta laittomia siirtolaisia vastaan on tehokampanja meneillaan, kun ilmeisesti egyptilaisia duunareita taalla riittaa ja kaikilla ei ole ilmeisesti paperit kunnossa. Hyi niita!

Huomattavasti enemman hilpeytta mussa heratti uutinen, jossa kerrottiin etta valtio ei saa kerjalaisia ja kaupustelijoita lopettamaan. Ilmeisesti on olemassa kampanja joka vangitsee nuoria kaupustelijoita ja kerjalaisia, vie henkilot jonkinlaiseen "recreational centeriin", uhkaa sakoilla ja lupaa tyopaikan jos alan vaihto, juridinen raingaistus vaihtoehtona, kiinnostaisi. No artikkelin mukaan suurin osa lopettaa uuden duuninsa rangaistuksen uhallakin, koska omassa rytmissa vapaasti elavat ihmiset eivat sopeudu kurinalaiseen tyoelamaan, edes todellisen pakkotyolain uhkaamina. Vastarinta siis elaa Jordaniassakin.

paikka jossa kahvi maistuu jo tutulta

Edellisen vajaan kahden viikon aikana olen ehtinyt matkustaa ja nahda ihan kasitamattomalta tuntuvan maaran paikkoja ja asioita. Istanbul, Antakia, Aleppo, Beirut, Baalbek, Damascus ja nyt Amman.Viimeistaan tiistaina menen rajan yli ja sitten alkaa vahan erilainen seikkailu.

Mun valtava vauhti on saanut jo aikaan pienta vasymysta ja huomenna ajattelin vaan levata ja hengata taalla. Voisi nukkua paljon ja puhkoa rakot jaloista. Tavoitteena olisi ostaa farkut kun naytan reisitaskuhousuissani ja muissa releissa turhan silmiinpistavalta, vaikka tuskin mitenkaan saisin itseani naamioitua ihan paikalliseksi. Ainakaan talla korviksella.

Matkan varsinaiseen maarapaahan saapuminen alkaa jo vahan jannittaa. Kuumottaa etta sopeudunko siihen lafkaan johon olen menossa ja miten kampanja siella sujuu, ilmeisesti mitenkaan valoisalta siella ei taivas nayta. No perinteisesti mulla ei ole ollut suuria ongelmia missaan, etta kunhan vaan siella on tyypeilla asiat hallussa niin kaikki menee hyvin.

Istuin asken toisen kerroksen terassilla juomassa kahvia ja polttelemassa narqilaa auringon laskiessa. Olisin voinut ihan yhta hyvin olla Ramallahissa, tai ehka tama on isomman ja modernimman oloinen kaupunki, mutta kuitenkin.

Ilma tuntuu aavikolta, aurinko laskee vartissa, liput nayttavat ihan maaranpaan lipuilta ja kahvikin vihdoin maistuu silta milta sen Lahi-Idassa muistelin maistuvan.

Baalbekista

Kavin Baalbekissa, Beekan laaksossa, saavuin sinne eilen paivalla ja lahdin tana aamuna.

Paikka on nykyaan kuuluisa Hizbollahin kannatusalueena, missa niilla on ilmeisesti koulutus tms. leirinsa. Ison H:n kannatuksen kylla huomasi Baalbekissa, siella kaikilla isoilla kaduilla liehui Hizbollahin liput ja Nasrallahin kuvia oli siella taalla.

Mista paikka on ollut hieman pidempaan kuuluisa on roomalaisen temppelin rauniot. Eika ihan minka tahansa temppelin, vaan Jupiterin temppelin joka oli suurempi kuin yksikaan Roomassa ikina ollut. Huh, se olikin iso. Temppelin katto oli aikoinaan kasassa 45 tonnin painoisista jarkaleista. Siis ne oli muka hilanneet tommoiset todella valtavat kivijarkaleet parin kymmenen metrin korkuisten tolppien paalle ihan kasivoimin. Pisti mut aika hiljaiseksi. Mietin jo ufoihin uskomisen aloittamista.

Suurkaupungeissa moisen nakemisen viela tajuaa, mutta jossain jumalan hylkaamassa lammaspaimentenlaaksossa moinen naky saa jotenkin tuntemaan jotain kuolevaisuutta. Ihan kuin olisi mahdollista etta nykyaan suuret asiat katoavat ja lampaita viljelevat juntit ihmettelee niita joskus, tajuamatta yhtaan kuka ihme sai moisia pytinkeja pystyyn.

Hhhmm tata pitaa viela pohdiskella.

Sensuurin parhautta

Pystyn paivittamaan tata blogia taalta Damascuksesta, koska paivityskayttoliittyma on osoitteessa blogger.com. Kun taas yritan katsoa omaa blogiani, niin sensuuri iskee ja saan vastauksen "acces denied".

Voi luoja, voin siis valittaa taalta pahuuden akselin paakallonpaikalta, mutta en lukea omia jorinoitani. Nama ilmeisesti blokkaavat vain perustuen tohon blogspot.com -domainiin=D

Huivi paivitys

Loysin sittenkin niita huivipaita sisaltavia mainoksia. Baalbekissa (Hizbollahin vahvimmalla alueella Bekaan laaksossa) oli mainoksia joissa oli huivipainen nainen. Tosin enemman siellakin oli Hizbollahin lippujen seassa mainoksia joissa oli ihan lankkari kauneusihanteen mukaisia naisia.

Pommeja edessa ja takana

Nakojan on lahi-idassa ihmiset taas nosta pommeista innostuneet. Ihan sattumalta paatin menna ensin beirutiin Damascoksen sijaan. No jos olisin kiertanyt ensin sita kautta olisin ollut taalla samaan aikaan pommi-isku kanssa. Tripolissa taas rajahti n. 36 tuntia sen jalkeen kun olin ollut siella. Molemmat iskut tappoivat rutkasti ihmisia, Tripoli kai 5 ja Damascos 17. Kukaan tosin ei nayta olevan moksiskaan ja kaikki tuntuvat suhtautuvan sillai "no naita sattuu".


ps. Paivittelen naita juttuja vahan jalkikateen, alkaa ihmetelko