vika postaus

Ens yönä lennän eurooppaan, eli tämä on mun vika postaus koska oon Istanbulin pohjoispuolella huomen aamulla. Jotain viihdykkettä teille rakkaat.

voima julkaisi mun toisen jutun

ja sen kokonaisuudessaan taalla: http://fifi.voima.fi/artikkeli/Taistelua+oliivipuiden+varjoista+++/91 ja ensimmainen juttu on taalla http://fifi.voima.fi/artikkeli/Y%C3%B6+Hebronissa/84

Vihdoin Rauhan Talo häädettiin

Eilen havahduin katolla tupakoidessani tainnutuskranaattien ääneen joka tuli "Rauhan Talon" suunnasta. Puhelinsoitto talon naapurille varmisti asian ja meille selvisi että vihdoinkin kauan odotettu ja pelätty häätö oli käynnistynyt. Otimme taksin niin lähelle taloa kuin mahdollista. Armeija esti ihmisiä pääsemästä talon luo noin 50 metriä ennen taloa.

Tällä puolella oli toimittajien ja meidän kansainvälisten ihmisoikeusaktivistien lisäksi aika suuri joukko palestiinalaisia seuraamassa tilannetta. Armeija hajotti katselijakunnan hyvin pian tainnutus- ja kyynelkaasukranaatteja heittämällä. Itse yritti seurata tilannetta nousemalla mäkeä ylös hautausmaalle, pois väkijoukosta joka pakotettiin taaksepäin kranaateilla. Kun sotilaat olivat heittäneet suoraan minulle tarkoitettuja pommeja kourallisen, tulin siihen tulokseen että olisi aika seurata tilannetta jostain muualta.

Paikalla olleet tutut palestiinalaiset ottivat meidän, neljä Hebronin tilannetta seuraavaa kansainvälistä tarkkailijaa, katolleen viereiseen taloon, josta voisimme seurata tilannetta turvallisemmin. Pian koko kaupunki vaikutti muuttuneen sotatantereeksi. Katolta näimme ainakin kolme tulee sytytettyä taloa ja savupatsaita kotikulmillani palavista autoista. Jatkuva laukausten ja kranaattien pauke loi käsityksen siitä että eri puolilla kaupunkia siirtokuntalaiset olivat aloittaneet kostonsa, joka mahtunee etnisen puhdistuksen määritelmään.

Meille alkoi tulvia soittoja: jossain oli tunkeuduttu taloon, toisaalla talo sytytetty, yhdessä paikassa kolmea palestiinalaista ammuttu ja lopulta kaupungin keskustassa palestiinalaiset eivät voineet enää istua kodeissaan ja noudattaa ulkonaliikkumiskieltoa, joka julistettiin hyvin pian häädön jälkeen. Pimeän tultua hajaannumme pareihin seuraamaan tilannetta. Kaikkialla palestiinalaisia oli katoilla, koko matkan taloltamme keskustaan sanoimme jokaiselle näkemällemme ihmisille "Marhaba" tai "Salaam aleikum" yrittääksemme välttyä väärinkäsitykseltä että olemme siirtokuntalaisia, joka olisi tässä poikkeustilassa voinut tarkoittaa kivitetyksi tulemista.

Lähiviikkoina olen saanut päälleni jo useita kivisateita siirtokuntalaisilta, jotka eivät pidä meistä ulkomaalaisista, sillä pitävät meitä vasemmistolaisina. Heille kaikki, jotka haluavat kertoa mitä täällä tapahtuu, ovat ilkeitä vasemmistolaisia, jotka haluavat viedä heiltä pyhän maan. Kuitenkin olisi vielä ikävämpää tulla kivitetyksi väärinkäsityksen vuoksi.

Kaupungin keskustassa oli koolla muutamia satoja palestiinalaisnuoria, jotka olivat sytyttäneet rokista kokkoja ja huusivat iskulauseita. Kuitenkin tämä oli aluetta jolla ei ollut israelilaisia, joten armeija ei nähnyt syytä puuttua tilanteeseen. Pian siirryin hyökkäyksen kohteeksi joutuneen tuttavaperheeni luo. Heidän kotinsa kimppuun kävi parin kymmenen siirtokuntalaisen joukko, jotka alkoivat kivittämään kaikkia talon ulkopuolella olevia. Talon miesten vastatessa kivitykseen siirtokuntalaiset kuitenkin pakenivat ja loput yöstäni sujui rauhallisesti.

Nyt kaupunki on taas herännyt uuteen aamuun ja melkein kaikki näyttää normaalilta. Lukuun ottamatta palaneita paikkoja, ja sitä että taksikuskit puhuvat lähtölaukauksesta kolmanteen intifadaan, koska palestiinalaiset eivät voi kestää enää kovin kauaa rauhallisina.

Taustaa yön tapahtumille:

Täällä Hebronissa siirtokuntalaiset olivat vallanneet juuri valmistumassa oleva talon 20 kuukautta sitten, ja melko ironisesti he kutsuvat sitä Rauhan Taloksi. He olivat sitten väärentäneet talosta kauppakirjat ja väittivät olevansa talon omistajia. Valtaus oli selvä osa heidän projektiaan rakentaa kaupungin laidalla sijaitsevasta Kiriat Arban siirtokunnasta juutalaisasutus kaupungin keskustaan. Lopulta pitkän ja verisen odotuksen jälkeen valtaajat tulivat Israelin erikoisjoukkojen häätämäksi.

Tätä häätöä oltiin jo odotettu kauan, sillä sen olisi pitänyt Israelin korkeimman oikeudenkin mukaan tapahtua jo viikkoja sitten. Siitä lähtien kun talon omistus on ollut Israelin oikeuden käsittelyssä, siirtokuntalaiset ovat aloittaneet massiivisen väkivaltakampanjan kaikkia lähialueilla asuvia palestiinalaisia kohtaan. Tämä käytännössä tarkoittaa jatkuvia yöllisiä hyökkäyksiä joissa he polttivat palestiinalaisten autoja, kivittivät ihmisiä ja koteja, maalasivat Daavidin tähtiä ja "kuolema arabeille"-iskulauseita, vahingoittivat hautausmaita ja hyökkäsivät moskeijoita vastaan.

Häädön lähestyessä väkivalta on eskaloitunut ja kymmenet palestiinalaiset ovat loukkaantuneet viimeisen viikon aikana, puhumattakaan sadoista joiden elämä on ollut sietämätöntä paljon pidempään. Kukaan naapurustossa ei ole mennyt töihin aikoihin, koska kaikki yrittävät pysyä kotona suojelemassa perheitään. Alueella on jatkuvasti paljo Israelin poliiseja ja sotilaita, jotka suojelevat vain siirtokuntalaisia, joten palestiinalaiset eivät myöskään pysty suojelemaan itseään.

Eilen väkivalta räjähti uusiin lukemiin. Useita palestiinalaisten koteja ja autoja poltettiin, siirtokuntalaiset ampuivat ainakin kolmea palestiinalaista, kivitys hyökkäyksiä tapahtui lukemattomia. Tällä kertaa tosin myös näytti siltä että armeija puuttui tapahtumiin ja käytti kyynelkaasua ja tainnutuskranaatteja siirtokuntalaisten rauhoittamiseen. Loukkaantuneita on kymmeniä, joista ainakin yksi vatsaan ammuttu henkilö kriittisessä tilassa.

Palestiialaisnuoret kokoontuneina protestoimaan siirtokuntalaisten väkivaltaisuuksia häätöä seuraavana yönä.

Siirtokuntalaisten sytyttämä tulipalo.
Siirtokuntalaisia seuraamassa sytyttämänsä talon palamista.
Savua toisesta palavasta talosta.

Kyynelkaasua, jolla armeija hajoittaa palestiinalaisista koostuvaa väkijoukkoa joka oli tullut katsomaan "Rauhan Talon"häätöä.

Elossa edelleen

En nyt keksi mitä kertoisin, kaikki on suhteellisen hyvin. Lähinnä kummastuttaa että pitkä matkani alkoi just äsken ja nyt on enää kolme viikkoa paluulentoon.

Päivän sitaatti mun lemppari kauppiaalta Hebronin vanhasta kaupungista: "Idhnan asukkaat ajattelevat liikaa rahaa ja ovat unohtaneet miten taistella. Jos he muistavat sen, alkaa sota. Niin, ja siellä enemmistöllä on aseet". Taidan mennä takaisin Idhnaan huomenna. Idhna on siis kylä suoraan Hebronista länteen, ihan muurin laidalla.

Paljon on virrannut jordan joessa

sitten mun viime kirjoituksen. Paljon on ehtiny tapahtua myös täällä. Näin nopeasti voisin sanoa että olen tutustunut Hebronin yliopistoon, valvonut seuraamassa siirtokuntalaisten yölllisiä hävitysretkiä palestiinalaisten asuinalueella, monilapsisen perheen isän kanssa kiviä väistellen ja katsonut leffoja toverien kanssa.

Toissayön mellakasta mun ja J:n kuvaraportti: http://www.palsolidarity.org/main/2008/11/20/3615/

Taidan olla liian väsynyt kirjoittamaan nyt enempää.

Päivän kuva 4

Sotilaita meidän rappukäytävässä, koettamassa päästä meidän kämppään ja siksi riitelemässä mun kämpppisten kanssa.

Päivän kuva 3

Nainen ja hänen kotinsa. Talo on tuhottu kollektiivisena rangaistuksena, koska hänen miehensä on marttyyri ja poika istuu 27 vuoden vankilatuomiota. Kun kysyin tuomion syytä, sain saman vastauksen jonka tälläisissa tapauksissa aina saa: "Palestiinan vuoksi". Ilmeisesti perheen jäsenen taistelijaksi myöntäminen ei ole kovin yleistä, vaikka kodin seinällä olisi al aksan martyyrien prikaatin symbolit näkyvillä.

Tosin noita vankilassa olleita, marttyyrien perheenjäseniä ja entisiä taistelijoita olen kyllä tavannut jo niin paljon ettei enää jää mieleen ketkä kaikki mahtuvat noihin kategorioihin.

Päivän kuva 2

Kuva parin päivän takaisista mellakoista. Niin kaikki kuvat blogissa on mun ottamia ja vapaata riistaa.

Päivän kuva

Tulin juuri hppikeikalta Beetlehemistä. Oli aika hauskaa, vaikka näyttämönä oli joku eu-rahoitteinen kulttuurikeskus. Ei ihan mun makuun, jotenkin tuollaiset paikat dunkkaa NGOlta liikaa.

Jotain illan piristykseksi toissapäivän mellakoista:

Arafatin kuoleman vuosipäivä

Tänään juhlittiin Arafatin kuoleman neljättä vuosipäivää. Hebronissa Israelin armeija juhlisti sitä ampumalla marssijoita kyynelkaasukranaateilla ja sai provosoitua pienen intifadafiilistelyn Hebronin keskustan liepeille.

Syötiin edelleen hidasta ja pitkää aamiaista kun havahduimme räjähdyksiin ja pian niitä seuraaviin laukauksiin. Mennimme ulos ja seurasimme neljän tunnin mellakointia. Tai no, kissa ja hiiri -leikkiä paikallisten nuorten ja armeijan välillä. Palestiinalaiset käyttivät kiviä ja marmokuulia ritsoissa, armeija puolestaan ampui kumiluoteja, kaasukranaatteja, flashbang -kranaatteja ja huhujen mukaan myös muutamia kovia.

Huomion arvoista tästä tavallaan teki myös se että, kaikki tämä tapahtui niin sanotussa H1:sssä, eli Palestine Authorityn alueella. Oli uskomatonta seurata sivusta kun parin tunnin kahakoinnin jälkeen armeija vetäytyi kohti mun koticheckpointtia ja virallisesti Israelin vartioimaa aluetta, kuin tyhjästä ilmaantui PA:n joukot kalashnikoviensa kanssa. Eivät suinkaan ajamaan Israelilaisia hallitsemaltaan alueelta, vaan mitä ilmeisemmin heidän käskystään, estämään palestiinalaisten kivityshyökkäykset leikkiin kyllästynyttä armeijaa vastaan.

PA kyllä tuntuu hoitavan miehittäjän hommia siinä missä IDF. On ne aika vekkuleita.

Yksi meidän kontakteista kuvasi tilannetta meille melllakan keskellä pitämällämme teetauolla: "mieheni ei kuulu Fatahiin, vaaan PFLP:hen, mutta toimii poliisina. Riitelemme siitä aina, koska he tekevät töitä miehitykselle vangitsemalla taistelutahtoisimmat Palestiinalaiset. Nykyään on sama onko rauhanaktivisti vai taistelija, kummastakin joutuu vankilaan. Me tarvitsisimme molempia".

Kaikenlaista taas elämässä

Viime viikonloppu oli oli aika hurja.

Perjantaina yksi mun kaveri sai kyynelkaasukranaaatin käteensä, se oli ammuttu parista kymmenestä metristä suoraan kohti mun kaveria. Onneksi hän selvisi muutamalla kymmenellä tikillä, vaikka kranaatin osumakodasta paistoin luu. Onneksi käsi nyt nyt näyttäisi paranevan.

Samassa mielenosoituksessa Nil'inisssä toinen mun ystävä otettiin kiinni, hänet vapautettiin sunnuntaina oikeudenkäynnissä jota olin seuraamassa. Oikeudessa oikeastaan ainoat todisteet häntä vastaan olivat sallaiset paperit, joita puolustus ei koskaan nähnyt. Arvelemme vahvasti että ne koskivat hänen aktiivisuuttaan ISM:sssä ja ISM:n roolia NIl'inin kylän protesteissa sen halki kaavailtua muuria vastaan. Lopulta tuomari totesi ettei ollut mitään syytä miksi J:n pitäisi istua tutkintavankeudessa pidempään ja päästi hänet pois ehdoilla ettei hän saa mennä muurin rakennustyömaan lähelle kuuteen kuukauteen.

Lopulta paljastui että todellinen syy sille miksi tutkinnanjohtaja halusi lisää tutkintavankeutta oli juuri se mitä olimme arvelleet. He halusivat karkottaa J:n ilman mitään julkista oikeudenkäyntiä, hänen vielä ollessaan tutkinvankeudessa. Lopulta he päästivät hänet pois ilman passia ja antoivat mukaan lapun tulla Ben Gurionin lentokentälle seuraavana aamuna.

Lentokentälle lopulta lähetimme faksin ettei hän ehdi paikalle ja passiton sankarimme ilmoitti sisäministeriöön käyttävänsä syntymäoikeuttaan juutalaisena ja hän hanki Israelin kansalaisuutta. Voi näitä leikkejä leikkiä monella tapaa.

Satunnaisia kuvia hebronista

Sotilaita ja siirtokuntalaisia suojelemassa siirtokuntalaisten squattia meiltä ja Heidän naapureiltaan.


Maisemakuva meidän katolta.
Kuva meidän kämpästä.
Maisemakuva katoltamme.

Lisää kuvia katolta, pääosassa keskellä kaupunkia asustavat tuntematon kameli ja hevonen.

Elossa ja synttäreille

Ajattelin viime viestin aika synkkien aiheiden jälkeen mainita, että tänään olen menossa Ramallahiin kaverini syntymäpäiviä viettämään. Pieni flunsssa vaivaa, mutta muuten kaikki on hyvin.

Israel on viime yönä tehnyt iskuja Gazaan ja tämä saattaa tarkoittaa Hamasin ja Israelin tuli tauon loppumista. Kuulostaa hyvin surulliselta, mutta todennäköisesti se ei vaikuta elämään Länsirannalla hirveän paljon. Täällä Hebronissa Hamas on kokonaan maan alla ja PA pidättää sen aktiiveja miltei joka päivä. Toivotaan ettei tämä nyt sitten leviä laajemmin.

Noniin, pakkaan kamani ja menen Ramallahiin.

Hebron, oi Hebron

Olen nyt viidettä päivää Hebronissa. Tiesin kaupungin olevan HC, mutta joitain asioita tajuaa vasta paikan päällä. Viime käynnillä olin täällä vain muutaman tunnin ja jo siinä ajassa keskustan siirtokuntien ja kaikilla katoilla päivystävien sotilaiden näkeminen teki aikamoisen vaikutuksen. Mun yhteys on niin hidas että käytän kaverin vanhoja kuvia keskustasta, enkä vielä uploadaa uusia.

Asun kivassa asunnossa, tai oikeastaan meillä on kokonainen talo. Se sijaitsee Tel Rameidassa, jossa vuokrat tuskin ovat pahoja. Kun tänne tulee on 100m ennen taloa tarkastuspiste, jossa joutuu joka kerta lentokenttätyyliseen tarkastukseen metallinpaljastimineen. Tietenkin senkin voi kiertää, niin kuin kaiken muunkin "turvallisuuden" täällä, ei se ole kenenkään turvallisuuden vuoksi, vaan tehdäkseen palestiinalaisten elämästä mahdotonta. Kiertäminen toki kestää jonkin verran ja vaatii vähän kiipeilyä. 100m matkalla tarkastuspisteeltä talollemme on ajasta ja päivästä riippuen 1-2 sotilaiden päivystyspaikkaa. He kyselevät papereita ja tutkivat ihmisiä satunnaisesti fiilispohjalta.

Toissa päivänä sotilaat yrittivät tunkeutua asuntoomme, pääsivät katolle mutta saimme estettyä heidän pääsyynsä huoneistoon. Vieläkään ei ole ihan selvää miksi ne tulivat ja mitä ne etsivät, meidän läsnäolomme on aika ilmeistä, vaikka yritämme olla suhteellisen hiljaa täällä naapurustossa, ettei elämämme muutu aivan mahdottomaksi.

Tällä hetkellä aika uudelleen organisointi meneillään täällä, muut projektit olivat johtaneet tämän talon tyhjentämiseen pariksi kuukaudeksi ja nyt yritämme käynnistää toiminnan täällä uudelleen. Toistaikseksi olen ollut yhdessä mielenosoituksessa ja viettänyt pari yötä talossa, jota viereisen siirtokunnan asukkaat terrorisoivat.

Viimeyönä siirtokuntalaiset tekivät kaksi hyökkäystä talolle. He tulivat viinirypälelehdosta ja aloittivat kivittämisen noin 40 metrin päästä. Onneksi tähän oli molemmilla kerroilla varauduttu ja kaikki naapuroston miehet vastasit omalla kivityksellään, joka piti siiirtokuntalaiset matkan päässä. Ilmeisesti kukaan ei loukkaantunut. Tosin tunsin itseni aika hyödyttömäksi, koska en voinut tehdä mitään, kamra oli pideydessä hyödytön ja ISM:n toiminnassa mukana oleminen tekee kivien heittämisestä minulle mahdotonta.

Aamulla kun palasimme talolta ja hyppäsimme taksiin rauhallinen aamupala mielessä, taksimme pysäytti palestiinalainen, joka oli ilmeisen tuohtunut ja jonka arabiasta ja eleistä päättelin että siirokuntalaiset parhaillaan hyökkäävät johonkin taloon. Seurasimme häntä paikalle, saavuttuamme otimme kamerat esiin, ja saimme kokonaisen siirtokuntalaisjoukon kimppuumme. Meistä neljästä taisin olla ainoa joka väisti kaikki iskut ja sai säilytettyä kameransa, jouduin pieneen painiin kyllä suojellessani yhtä tovereista.

Huh, lopulta selvisimme kuitenkin suht ehjin nahoin, mutta tilanne elää siellä edelleen, onneksi siellä on nyt meitä paljon enemmän. Mun pitäisi aloittaa raportin raakileen kirjoittaminen, mutta ajattelin että voisin ensin vähän tilittää tätä suomeksi.

Mulla on kuitenkin kaikki hyvin ja luulen että kunan saamme asiat vähän organisoidummiksi täällä vältymme joutumasta tälläisiin yllätystilanteisiin.

Blogi bugaa

Eikä jostain syystä näytä viimeisintä merkintää enää etusivulla. Jos joku keksii tähän lääkkeen niin kertokaa.

Demoja ja liikkumista

Olen nyt ollut parissa demossa Ramallahin lähistöllä, ensin Nil'inin kylässä, jonka läpi aparthaid muuria rakennetaan, ja tänään toisessa kylässä meidän piti purkaa pari maasta ja kivistä tehtyä tiesulkua, mutta armeija sai sen estettyä. Kunhan sade hellittää lähden täältä Ramallahin toimistosta Hebroniin, jossa olisi tarkoitus olla muutaman viikon verran. Ins'allah. Jutustelen lisää vähän myöhemmin mutta tossa ois lukijakysely asefetisistisille lukijoilleni.

Mikä toi pyssy on?

Jerusalemissa

Ajattelin ilmoitella etta elossa edelleen ollaan, olen nyt Jerusalemissa moikkaamassa viime kaynnilla tapaamiani ystavia, tulin tanne toissa paivana ja lahden takaisin Lansirannalle nailla nakymin pikapuolin, ajattelin viettaa taman paivan vaeltelemalla vanhassa kaupungissa ihanvaan ajankuluksi. Tanaan kun loppui sapatti ja kaverini menivat toihin.

Ihan offtopikkina oli varsin ikavaa kuulla etta huwwarran tarkastuspisteella sotilaat avasivat tulen eilen, haavoittuneiden maarasta ei ole ainakaan viela luotetavaa tietoa. Naita ammuskelu nyt tapahtuu aika usein, mutta tama on siita poikkeuksellinen uutinen mulle, etta Nablusissa ollessani seisoskelin jonossa Huwwarrassa noin joka toinen paiva, eli toi ammsukelu tuntui silta kun mun lahibussipysakilla olisi ammuttu.

Eipa muuta talla eraa.

Päivä oliivin poimintaa

Lyhyt kuvaus mun päivästä tänään.




Tänään heräsin aikaisin aamulla ja lähdin poimimaan oliiveja. Yllä oleva kuva on sotilaista, jotka yrittivät estää tätä uutta harrastustani. Ensin syöksymälllä kohti sen näköisinä että aloittavat keskustelun lyömällä, heidän kapteeninsa kuitenkin tajusi "do you speak english, who is captain, we are internationals" kommunikoinnin ja käski poikansa takaisin, tajuttuaan että paikalla on kaksi länkkäriä, joista toisella on tosi iso kamera.

Seuraava argumentti(ensimmäinen oli siis bodylanguella " juokse tai saa turpaan) oli että poimimme oliiveja liian lähellä sotilastukikohtaa. Tavallan kuvasta voi päätellä että tämä ei ole kaukana totuudesta, mutta pieni väittely kartoista, sotilaslainsäädännöstä ja soitto rabbille lopulta riitti ja kapteeni sanoi että voimme poimia yhden puun. 3min myöhemmin tultiin siihen tulokseen että sen päivän aikana pitää saada hoidetttua kaikki puut, jotka näkyvät tukikohdasta. Tämä ei ollut vaikeaa, koska hyvin lähellä tukikohtaa on jyrkänne, jonka takana olevat lehdot eivät näy tukikohtaan. Olin todella ylpeä neuvottelutaidoistani ja oliivin viljelijät oliiveistaan. Tai ehkä pikemminkin siitä etteivät de facto menettänet oliivilehtoa armeijalle.

Viikon tauoton maataloustyö suhteelllisen kuumassa auringossa usein 10h päivässä on suhteelisen rankkaa, muttei mitenkään ylitsepääsemätöntä. Tavallaan jännää kokea maatalousduuniakin edes kerran elämässä. Sen kunniaksi pidän huomenna vapaapäivän(eilen tuli uusi ryhmä vapaaehtoisia, joten se onnistuu helposti), otan rauhallisesti päivän, hoidan juoksevia asioita ja menen illalla uuden ystäväni kanssa Balataan tapaamaan hänen kaveriaan. I kysyi säästä kommenteissa, no täällä on noin suomen heinäkuun kuuminta aikaa vastaava sää juuri nyt, paitsi että aurinko laskee kuudelta.

Tällä hetkellä ei ollenkaan osaa pelätä mitään, vaikka kaikki tietää että me istutaan ruutitynnyrin päällä ja melkein joka päivä joku kuolee luotiin Länsirannnalla, melkein aina israelin armeijan luotiin. Niin, silti en ole vielä edes tajunnut miten etuoikeutetussa asemassa olen, kiitos tämän todella rasistisen järjestelmän. Nyt olen niin väsynyt etten jaksa kirjoittaa enempää tänään. hyvää yötä.

Vastauksia yleisön kysymyksiin

Rakas yleisö esitti muutaman kiperän kysymyksen, mihin voisin nyt nopeasti vastata.

Onko ruoka hyvää?

Joo, olen lähipäivinä syöny paikallisten kanssa pelloilla ja syönyt heidän ruokiaan. Eilen olin myös illastamassa paikallisen perheen luona, jonka oliivin poimintaa oltiin suojattu ja autettu. Syön nykyään valtavia määriä hummusta, fuulia, pitaa, paikallisia supersuolaisia juustoja(enimmäkseen kai lampaan maidosta) ja sekalaista ja vaihtelevaa kasvisvalikoimaa. Ak on varsin tyytyväinen. Toistasieksi en ole edes joutunut mihinkään vaikeuksiin kasvissyöntini kanssa. Varmaan mun eka lause arabiaa oli "ana nabati"(eli olen vege),

Entä majoitus?

Asun 6 muun kanssa Nablusin keskustan laidalla, viisikerroksisen talon katolla sijaitsevassa rakennuksessa. Vähän vois olla jonkun mielestä ahdasta, mutta mulle riittävästi tilaa. Puutteellisia sisätiloja korvaa se että meillä on vähintään asunnon verran kattoterassia ja näillä säillä se on aika mukavaa.

Mitäs paikalliset tuumaavat?

Meidän kampanja saa varsin paljon tukea, noissa kylissä joissa toimitaan, meitä tullaan usein kiittämään kun ollaan menossa tai palaamassa pelloilta. Sen verran vähän niissä on länkkäreitä että usein tullaan kysymään et ollaanko oliivin poiminnassa, tai arvataan se pölyisistä vaatteista. Usein serviisit(kimppataksit joilla Lähi-Idässä tehdään enemmistö automatkoista, kaupungin sisällä tai maiden välillä. Mikä vaan auto käy, minibussista ladaan, joka ajaa linjan omaisesti ja ottaa kyytiin ihmisiä matkalta) ei ota meiltä rahaa ja tänäänkin serviisissä saatiin varsin vuolaat kehut siitä että me rohkaistaan paikallisiakin vastustamaan siirtokuntien terroria.

Mitä sitten tulee koko konfliktin ratkaisuun, niin siitä lienee aika erilaisia mielipiteitä. Kahden valtion ratkaisu ei monelle näytä enää kovin uskottavalta, kun koko Läänsiranta on siirtokuntien ja armeijan kuristusotteessa yhä pahemmin ja n. 100 000 siirtokuntalaista on muuttanut alueelle oslon sopimuksen jälkeen.

Jotkut puhuvat siitä että pitäisi aloittaa, tai kohta alkaa kolmas intifada, toiset sanoo että ihmiset on liian väsyneitä ja eripuraisia, että uusi intifada voisi oikeasti alkaa, tiedä sitten. Kai lähinnä päällimmäisenä ongelmista tulee aina sotilaallinen miehitys, siirtokuntaisten terrori ja ennen kaikkea kyvyttömyys liikkua ja käyttää omaa maataan. Kotiinpaluu ja Jerusalem on tietenkin sitten omat ikuisuus ongelmansa, voisin tehdä niistä erikoisjutut joskus.

Kuvaavaa kuitenkin on että tossa on parin kilometrin päässä Balatan pakolaisleiri, jonka asukkaat on siis pakolaisia vuoden 1948 sodasta. Siellä niillä on vielä vanhojen kotien avaimet tallella ja vaatimus päästä palaamaan kotiin. En kuitenkaan ole vielä tavannut ketään joka oikeasti haluaisi laivata kaikki juutalaiset puolaan, eli kai jonkinlainen palestiinan sekulaari valtio on se mitä mä käsitän monien haluavan. Miten se sitten toteutetaan on toinen kysymys.

PA ei juurikaan nauti luottamusta, edes Fatahin kannattajissa ja Hamasin kannatus näyttää kasvavan edelleen. Puheita liikkuu siitä että tammikuuun mennessä Fatahin ja Hamasin välille voi tulla jyrkkä voimainkoitos Länsirannalla. Tätä ilmeisesti yritetään parhaillaan sopia Kairossa. Toivottavasti tämä ei mene palestiinalaistten sisällissotaan, ins'alllah.

Käyttääkö israel alueella joukkoja?

Nablusin ympärillä jokaisen vuoren(lähinnä suomalaisittain vaaroja) päällä on sotilastukikohta tai siirtokunta, ja joka puolella on armeijan tarkastuspisteitä ja vartiotorneja. Niitä lähinnä miehittää näkyvästi suhteellisen pienet määrät asevelvollisia, mutta ilmeisesti täällä on paljon sotilaita tukikodissa. Jos/kun Israelilla on erikoisjoukkoja, niin näillä kulmilla niitä pitäisi olla. Hyshys joukoista en tiedä, kun ne on varmaan hyshys.

Kuulemma jos Armeija tulee Nablusiin "niillä on tuhat tankkia ja ne tule yöllä". Itse en ole tätä vielä todistanut, mutta se on helppo uskoa.

Mitä tarkkailijoita siellä on?

No meidän poliittisten lisäksi täällä on jotain uskonnollisia tyyppejä ja YK:n tyyppejä joskus. Niin ISM koostuu siis selkeästi vasemmistolaisista tyypeistä ja on hyvin eri tuntumalla kuin monet muut. Päätellen joistain kysymyksistä kristilliset toimijat taitaa pitää emitä jotenkin hurjina. Sotilastarkkailijoita ei tietääkseni ole.

Nablusissa

Tulin Nablusiin eilen. Aikamoinen kaupunki. Itse kaupunki ei paljoakaan poikkea monista Lähi-Idän kaupungeista joita olen ehtinyt nähdä. Poikkeavia puolia Nablusissa kuitenkin on muutama. Sen jokaisella puolella on Israelin armeijan tarkastuspiste, täällä on enemmän marttyyrijulisteita kuin missään missä olen aiemmin ollut, PA(Palestinian Autority) partioi katuja päivisin mutta on julkisesti ilmoittanut ettei tee sitä 00-06 välisenä aikana, jolloin alue on israelin armeijan temmellyskenttää. Lisäksi täällä on edelleen aseellista vastarintaa ja siitä kuuluisa Balatan pakolaisleiri. Aikamoinen palestiinalaishallinto. Tosin melko luotettava lähde kertoi että vähän aikaa sitten vastarintataistelijoilla oli yli tuhat taistelijaa Nablusin vanhassakaupungissa ja nyt taistelijoita on 7. Loput ovat vankilassa tai kuolleita.

Vietin päiväni tänään poimimassa oliiveja kaupungin laidalla, alueella jossa paikallisten palestiinalaisten on hyvin vaarallista poimia oliivejaan, ilman kansainvälisten läsnäoloa. Uhkina on siis Israelin armeija ja aivan oliivilehtojen viereen rakennetut siirtokunnat iloiset asukkaat, jotka piirittävät Nablusia. Jos siis jollekin ei ole asia tuttu, niin Länsirannallla käydään aika kovaa kamppailua maankäytöstä. Käytännössä Israelista on muuttanut alueelle rakennettuihin siirtokuntiin jatkuvasti enemmän ja enemmän ihmisiä ja nämä siirtokunnat pyrkivät valtaamaan alueita paikallisilta palestiinalaisilta. Käytännössä näiden siirtokuntien jakaessa Länsiranta neljään saarrettuun minialueeseen. Tämä tehokkaasti tekee alueesta vielä ahdistetumman miehitetyn alueen.

Maataloustöiden kokeileminen on ollut hilpeä ja kaikenlaisilla herkuilla meitä ruokkinut palestiinalaisperhe varsin valloittava, joten mun ensimmäinen päivä tässä oliivin poiminnassa on ollut mukava ja turvallinen. Samaan aikaan kuitenkin toisessa Nablusin laidalla sijaitsevassa kylässä, jossa ei ollut kansainvälisiä kuvaamassa tilannetta, siirtokuntalaiset hyökkäsivät oliivin viljelijöiden kimppuun ja muutamia ihmisten loukkaantui.

Jos väsymykseltäni jaksan kirjoita vähän tarkemmin myöhemmin. Palsolidarity.org kertonee enemmän.

Jos joskus jaksan kirjoittaa jostain suomeksi, tavalla jota kannattaa lainata, niin näitä mun juttuja Palestiinasta saa välittää mihin vaan.

Tavallaan perillä

Voisin nyt nopeasti mainita kiinnostuneille, että muutama päivä sitten tulin Palestiinaan, olin kahden päivän koulutuksessa, nyt lojun tavallaan toimettomana itä-jerusalemissa, mutta lähden Nablusiin oliivin poimintaa seuraamaan ja niitä oliiveja poimimaan tänään. Tosin ehdin vasta huomenna itse poimintaan mukaan.

Viela Jordaniasta

Huh, Kun mun hommat ei nayta alkavan ennen keskiviikkoa, niin paatin sitten vieda taman vaeltelun askeleen pidemmalle ja kirjoittelen tata mailia Punaisen meren kulmilta. Oon siis loytanyt itseni tallaisesta turistihelvetista nimelta Aqaban vapaa kauppa alue. Matkalla on tullut nahtya aika monta vapaa kauppa aluetta, mutta tama on ensimmainen, jolla on oma passintarkastus kaikkiin valtioihin.

Kaytin paivanui kavellen Petrassa. Kavelin 40 asteen helteessa joku 20km tanaan, ison osan matkaa ylos alas. Valilla viela aika jyrkasti. Kun viela lisaa tohon polttavan aavikon auringon paisteen, niin huh, oli rankahkoa. Tama toi taas Baalbekista esiin nousseet kumalliset kelat mieleen.

Taalla nayttaa ongelmat olevan yhteiskunnalla aika samat kuin kotokulmilla, ehka veden loppumista ja aavikoitumista lukuunottamatta. Paivan Jordan Times osasi kertoa etta laittomia siirtolaisia vastaan on tehokampanja meneillaan, kun ilmeisesti egyptilaisia duunareita taalla riittaa ja kaikilla ei ole ilmeisesti paperit kunnossa. Hyi niita!

Huomattavasti enemman hilpeytta mussa heratti uutinen, jossa kerrottiin etta valtio ei saa kerjalaisia ja kaupustelijoita lopettamaan. Ilmeisesti on olemassa kampanja joka vangitsee nuoria kaupustelijoita ja kerjalaisia, vie henkilot jonkinlaiseen "recreational centeriin", uhkaa sakoilla ja lupaa tyopaikan jos alan vaihto, juridinen raingaistus vaihtoehtona, kiinnostaisi. No artikkelin mukaan suurin osa lopettaa uuden duuninsa rangaistuksen uhallakin, koska omassa rytmissa vapaasti elavat ihmiset eivat sopeudu kurinalaiseen tyoelamaan, edes todellisen pakkotyolain uhkaamina. Vastarinta siis elaa Jordaniassakin.

paikka jossa kahvi maistuu jo tutulta

Edellisen vajaan kahden viikon aikana olen ehtinyt matkustaa ja nahda ihan kasitamattomalta tuntuvan maaran paikkoja ja asioita. Istanbul, Antakia, Aleppo, Beirut, Baalbek, Damascus ja nyt Amman.Viimeistaan tiistaina menen rajan yli ja sitten alkaa vahan erilainen seikkailu.

Mun valtava vauhti on saanut jo aikaan pienta vasymysta ja huomenna ajattelin vaan levata ja hengata taalla. Voisi nukkua paljon ja puhkoa rakot jaloista. Tavoitteena olisi ostaa farkut kun naytan reisitaskuhousuissani ja muissa releissa turhan silmiinpistavalta, vaikka tuskin mitenkaan saisin itseani naamioitua ihan paikalliseksi. Ainakaan talla korviksella.

Matkan varsinaiseen maarapaahan saapuminen alkaa jo vahan jannittaa. Kuumottaa etta sopeudunko siihen lafkaan johon olen menossa ja miten kampanja siella sujuu, ilmeisesti mitenkaan valoisalta siella ei taivas nayta. No perinteisesti mulla ei ole ollut suuria ongelmia missaan, etta kunhan vaan siella on tyypeilla asiat hallussa niin kaikki menee hyvin.

Istuin asken toisen kerroksen terassilla juomassa kahvia ja polttelemassa narqilaa auringon laskiessa. Olisin voinut ihan yhta hyvin olla Ramallahissa, tai ehka tama on isomman ja modernimman oloinen kaupunki, mutta kuitenkin.

Ilma tuntuu aavikolta, aurinko laskee vartissa, liput nayttavat ihan maaranpaan lipuilta ja kahvikin vihdoin maistuu silta milta sen Lahi-Idassa muistelin maistuvan.

Baalbekista

Kavin Baalbekissa, Beekan laaksossa, saavuin sinne eilen paivalla ja lahdin tana aamuna.

Paikka on nykyaan kuuluisa Hizbollahin kannatusalueena, missa niilla on ilmeisesti koulutus tms. leirinsa. Ison H:n kannatuksen kylla huomasi Baalbekissa, siella kaikilla isoilla kaduilla liehui Hizbollahin liput ja Nasrallahin kuvia oli siella taalla.

Mista paikka on ollut hieman pidempaan kuuluisa on roomalaisen temppelin rauniot. Eika ihan minka tahansa temppelin, vaan Jupiterin temppelin joka oli suurempi kuin yksikaan Roomassa ikina ollut. Huh, se olikin iso. Temppelin katto oli aikoinaan kasassa 45 tonnin painoisista jarkaleista. Siis ne oli muka hilanneet tommoiset todella valtavat kivijarkaleet parin kymmenen metrin korkuisten tolppien paalle ihan kasivoimin. Pisti mut aika hiljaiseksi. Mietin jo ufoihin uskomisen aloittamista.

Suurkaupungeissa moisen nakemisen viela tajuaa, mutta jossain jumalan hylkaamassa lammaspaimentenlaaksossa moinen naky saa jotenkin tuntemaan jotain kuolevaisuutta. Ihan kuin olisi mahdollista etta nykyaan suuret asiat katoavat ja lampaita viljelevat juntit ihmettelee niita joskus, tajuamatta yhtaan kuka ihme sai moisia pytinkeja pystyyn.

Hhhmm tata pitaa viela pohdiskella.

Sensuurin parhautta

Pystyn paivittamaan tata blogia taalta Damascuksesta, koska paivityskayttoliittyma on osoitteessa blogger.com. Kun taas yritan katsoa omaa blogiani, niin sensuuri iskee ja saan vastauksen "acces denied".

Voi luoja, voin siis valittaa taalta pahuuden akselin paakallonpaikalta, mutta en lukea omia jorinoitani. Nama ilmeisesti blokkaavat vain perustuen tohon blogspot.com -domainiin=D

Huivi paivitys

Loysin sittenkin niita huivipaita sisaltavia mainoksia. Baalbekissa (Hizbollahin vahvimmalla alueella Bekaan laaksossa) oli mainoksia joissa oli huivipainen nainen. Tosin enemman siellakin oli Hizbollahin lippujen seassa mainoksia joissa oli ihan lankkari kauneusihanteen mukaisia naisia.

Pommeja edessa ja takana

Nakojan on lahi-idassa ihmiset taas nosta pommeista innostuneet. Ihan sattumalta paatin menna ensin beirutiin Damascoksen sijaan. No jos olisin kiertanyt ensin sita kautta olisin ollut taalla samaan aikaan pommi-isku kanssa. Tripolissa taas rajahti n. 36 tuntia sen jalkeen kun olin ollut siella. Molemmat iskut tappoivat rutkasti ihmisia, Tripoli kai 5 ja Damascos 17. Kukaan tosin ei nayta olevan moksiskaan ja kaikki tuntuvat suhtautuvan sillai "no naita sattuu".


ps. Paivittelen naita juttuja vahan jalkikateen, alkaa ihmetelko

Nyt on suurin osa maileista taitettu ja tulin Alepossa hieman pyörähtäen sitten kauniiseen Beirutiin. Tulin eilen illalla, joten en ole vielä nähnyt kaupunkia valoisaan aikaan, mutta odotan innolla. Oli kyllä sellainen olo että palasi takaisin länteen kun saapui Alepon jälkeen tänne. Naisia hihattomissa paidoissa kävelemässä illalla kadulla, Sitä ei olisi voinut Alepossa kuvitella. Itseasiassa siellä ei naiset kävelleet illalla kadulla edes huiveissa. Näin siellä myös kokonaan kasvot peittäviä huntuja joita en tiennyt Syyriassa edes käytettävän.

Paljon on tapahatunut kaikkea pientä, joka kiinnostaa mua josta voisi kirjoittaa, mutta voi olla että Alepon katujen muuttuminen joiksi joihin taksit juuttuvat, venäjää mulle 15 tunnin bussimatkan puhunut turkkilainen ja keskelle mellakkaa kuvaavaa elokuvakuvausta joutuminen taitavat jäädä toiseen kertaan tai kahvi/baaritarinoiksi.

huiveista

On aika hassua että vaikka Istanbulissakin puolet naisista käyttää hijabia, niin siitä huolimatta jokainen mainos näyttää naisia ilman huiveja. Syyriassa ei juurikaan ole länkkärimainoksia, mutta ne pari mitä näin kuvasivat huivitonta naista, vaikka Alepossa ei sellaisia juuri asu. Joku voisi luulla että mainostaja käyttää kuvastoa joka vetoaa mahdollisin laajasti potentiaalisiin ostajiin. Jos blogilla on lukijoita niin voisin tehdä lukija äänestyksen. Johtuuko tämä siitä että:

a) vain köyhillä on huivit päässä.
b) syvällä sisimmässään kaikki haluaisivat olla ilman huiveja
c) kapitalismi haluaa edistää länsimaista "liberaaliutta"
d) mikä vitun huivi?
e)mainoskuvat on vain samat globaalisti ja kukaan ei viitsinyt tehdä Syyrialle omia.

Nyt matkan toisessa kohteessa

Huh, nyt on matkaa takana 1.5 vuorokautta ja tuntuu että olen muka ehtinyt nähdä kauheasti.

Nyt ole toisessa sijainnissani Istanbulissa. Matkani alkoi potkurikoneella(!!!) Helsingistä Riikaan lennolla. Olin todennäköisesti ainoa joka ei äidinkielenään puhunut venäjää. Siellä sitten odoteltuani muutaman tunnin pääsin koneeseen joka toi mut tänne Euroopan ja Aasian rajatilaan.

Istanbul on kyllä hurmaava kaupunki, en ole pitkään aikaan ollutkaan tämmöisessä +10 miljoonan asukkaan paikassa. Hirvittävästi ihmisiä ja kaikkea. Olen ollut pikkuisen ehkä yllättynyt miten eurooppalaisen oloinen kaupunki tämä on. Aika paljon sitä on ehtinyt kiertelemään jo parissa päivässä, on vaan kauhean sääli kun en tunne täältä ketään eikä kaverit saaneet omia kavereitaan kiinni. Ihan turistina kaupungin kiertäminen tuntuu vaan aina jotenkin tyhmältä vaikka olisikin kauhean hauskaa ja jopa opettavaista.

Istanbul on kyllä just sen oloinen kaupunki että täällä varmasti viihtyisi, jos vain osaisi yhtään turkkia niin varmasti vielä paremmin. Onneksi sentään käyttävät aakkosia joita tajuan.

Aika pian matka jatkuu ja otan bussiin raamatun Antiokiaan, josta sitten tarkitus olisi matkata pahan akselin toiseen sydämeen Damaskokseen

EDIT: Niin ja on tietty kauhea ikävä kaikki teitä ystäviä ja heiloja siellä jossain =P