Elossa edelleen

En nyt keksi mitä kertoisin, kaikki on suhteellisen hyvin. Lähinnä kummastuttaa että pitkä matkani alkoi just äsken ja nyt on enää kolme viikkoa paluulentoon.

Päivän sitaatti mun lemppari kauppiaalta Hebronin vanhasta kaupungista: "Idhnan asukkaat ajattelevat liikaa rahaa ja ovat unohtaneet miten taistella. Jos he muistavat sen, alkaa sota. Niin, ja siellä enemmistöllä on aseet". Taidan mennä takaisin Idhnaan huomenna. Idhna on siis kylä suoraan Hebronista länteen, ihan muurin laidalla.

Paljon on virrannut jordan joessa

sitten mun viime kirjoituksen. Paljon on ehtiny tapahtua myös täällä. Näin nopeasti voisin sanoa että olen tutustunut Hebronin yliopistoon, valvonut seuraamassa siirtokuntalaisten yölllisiä hävitysretkiä palestiinalaisten asuinalueella, monilapsisen perheen isän kanssa kiviä väistellen ja katsonut leffoja toverien kanssa.

Toissayön mellakasta mun ja J:n kuvaraportti: http://www.palsolidarity.org/main/2008/11/20/3615/

Taidan olla liian väsynyt kirjoittamaan nyt enempää.

Päivän kuva 4

Sotilaita meidän rappukäytävässä, koettamassa päästä meidän kämppään ja siksi riitelemässä mun kämpppisten kanssa.

Päivän kuva 3

Nainen ja hänen kotinsa. Talo on tuhottu kollektiivisena rangaistuksena, koska hänen miehensä on marttyyri ja poika istuu 27 vuoden vankilatuomiota. Kun kysyin tuomion syytä, sain saman vastauksen jonka tälläisissa tapauksissa aina saa: "Palestiinan vuoksi". Ilmeisesti perheen jäsenen taistelijaksi myöntäminen ei ole kovin yleistä, vaikka kodin seinällä olisi al aksan martyyrien prikaatin symbolit näkyvillä.

Tosin noita vankilassa olleita, marttyyrien perheenjäseniä ja entisiä taistelijoita olen kyllä tavannut jo niin paljon ettei enää jää mieleen ketkä kaikki mahtuvat noihin kategorioihin.

Päivän kuva 2

Kuva parin päivän takaisista mellakoista. Niin kaikki kuvat blogissa on mun ottamia ja vapaata riistaa.

Päivän kuva

Tulin juuri hppikeikalta Beetlehemistä. Oli aika hauskaa, vaikka näyttämönä oli joku eu-rahoitteinen kulttuurikeskus. Ei ihan mun makuun, jotenkin tuollaiset paikat dunkkaa NGOlta liikaa.

Jotain illan piristykseksi toissapäivän mellakoista:

Arafatin kuoleman vuosipäivä

Tänään juhlittiin Arafatin kuoleman neljättä vuosipäivää. Hebronissa Israelin armeija juhlisti sitä ampumalla marssijoita kyynelkaasukranaateilla ja sai provosoitua pienen intifadafiilistelyn Hebronin keskustan liepeille.

Syötiin edelleen hidasta ja pitkää aamiaista kun havahduimme räjähdyksiin ja pian niitä seuraaviin laukauksiin. Mennimme ulos ja seurasimme neljän tunnin mellakointia. Tai no, kissa ja hiiri -leikkiä paikallisten nuorten ja armeijan välillä. Palestiinalaiset käyttivät kiviä ja marmokuulia ritsoissa, armeija puolestaan ampui kumiluoteja, kaasukranaatteja, flashbang -kranaatteja ja huhujen mukaan myös muutamia kovia.

Huomion arvoista tästä tavallaan teki myös se että, kaikki tämä tapahtui niin sanotussa H1:sssä, eli Palestine Authorityn alueella. Oli uskomatonta seurata sivusta kun parin tunnin kahakoinnin jälkeen armeija vetäytyi kohti mun koticheckpointtia ja virallisesti Israelin vartioimaa aluetta, kuin tyhjästä ilmaantui PA:n joukot kalashnikoviensa kanssa. Eivät suinkaan ajamaan Israelilaisia hallitsemaltaan alueelta, vaan mitä ilmeisemmin heidän käskystään, estämään palestiinalaisten kivityshyökkäykset leikkiin kyllästynyttä armeijaa vastaan.

PA kyllä tuntuu hoitavan miehittäjän hommia siinä missä IDF. On ne aika vekkuleita.

Yksi meidän kontakteista kuvasi tilannetta meille melllakan keskellä pitämällämme teetauolla: "mieheni ei kuulu Fatahiin, vaaan PFLP:hen, mutta toimii poliisina. Riitelemme siitä aina, koska he tekevät töitä miehitykselle vangitsemalla taistelutahtoisimmat Palestiinalaiset. Nykyään on sama onko rauhanaktivisti vai taistelija, kummastakin joutuu vankilaan. Me tarvitsisimme molempia".

Kaikenlaista taas elämässä

Viime viikonloppu oli oli aika hurja.

Perjantaina yksi mun kaveri sai kyynelkaasukranaaatin käteensä, se oli ammuttu parista kymmenestä metristä suoraan kohti mun kaveria. Onneksi hän selvisi muutamalla kymmenellä tikillä, vaikka kranaatin osumakodasta paistoin luu. Onneksi käsi nyt nyt näyttäisi paranevan.

Samassa mielenosoituksessa Nil'inisssä toinen mun ystävä otettiin kiinni, hänet vapautettiin sunnuntaina oikeudenkäynnissä jota olin seuraamassa. Oikeudessa oikeastaan ainoat todisteet häntä vastaan olivat sallaiset paperit, joita puolustus ei koskaan nähnyt. Arvelemme vahvasti että ne koskivat hänen aktiivisuuttaan ISM:sssä ja ISM:n roolia NIl'inin kylän protesteissa sen halki kaavailtua muuria vastaan. Lopulta tuomari totesi ettei ollut mitään syytä miksi J:n pitäisi istua tutkintavankeudessa pidempään ja päästi hänet pois ehdoilla ettei hän saa mennä muurin rakennustyömaan lähelle kuuteen kuukauteen.

Lopulta paljastui että todellinen syy sille miksi tutkinnanjohtaja halusi lisää tutkintavankeutta oli juuri se mitä olimme arvelleet. He halusivat karkottaa J:n ilman mitään julkista oikeudenkäyntiä, hänen vielä ollessaan tutkinvankeudessa. Lopulta he päästivät hänet pois ilman passia ja antoivat mukaan lapun tulla Ben Gurionin lentokentälle seuraavana aamuna.

Lentokentälle lopulta lähetimme faksin ettei hän ehdi paikalle ja passiton sankarimme ilmoitti sisäministeriöön käyttävänsä syntymäoikeuttaan juutalaisena ja hän hanki Israelin kansalaisuutta. Voi näitä leikkejä leikkiä monella tapaa.

Satunnaisia kuvia hebronista

Sotilaita ja siirtokuntalaisia suojelemassa siirtokuntalaisten squattia meiltä ja Heidän naapureiltaan.


Maisemakuva meidän katolta.
Kuva meidän kämpästä.
Maisemakuva katoltamme.

Lisää kuvia katolta, pääosassa keskellä kaupunkia asustavat tuntematon kameli ja hevonen.

Elossa ja synttäreille

Ajattelin viime viestin aika synkkien aiheiden jälkeen mainita, että tänään olen menossa Ramallahiin kaverini syntymäpäiviä viettämään. Pieni flunsssa vaivaa, mutta muuten kaikki on hyvin.

Israel on viime yönä tehnyt iskuja Gazaan ja tämä saattaa tarkoittaa Hamasin ja Israelin tuli tauon loppumista. Kuulostaa hyvin surulliselta, mutta todennäköisesti se ei vaikuta elämään Länsirannalla hirveän paljon. Täällä Hebronissa Hamas on kokonaan maan alla ja PA pidättää sen aktiiveja miltei joka päivä. Toivotaan ettei tämä nyt sitten leviä laajemmin.

Noniin, pakkaan kamani ja menen Ramallahiin.

Hebron, oi Hebron

Olen nyt viidettä päivää Hebronissa. Tiesin kaupungin olevan HC, mutta joitain asioita tajuaa vasta paikan päällä. Viime käynnillä olin täällä vain muutaman tunnin ja jo siinä ajassa keskustan siirtokuntien ja kaikilla katoilla päivystävien sotilaiden näkeminen teki aikamoisen vaikutuksen. Mun yhteys on niin hidas että käytän kaverin vanhoja kuvia keskustasta, enkä vielä uploadaa uusia.

Asun kivassa asunnossa, tai oikeastaan meillä on kokonainen talo. Se sijaitsee Tel Rameidassa, jossa vuokrat tuskin ovat pahoja. Kun tänne tulee on 100m ennen taloa tarkastuspiste, jossa joutuu joka kerta lentokenttätyyliseen tarkastukseen metallinpaljastimineen. Tietenkin senkin voi kiertää, niin kuin kaiken muunkin "turvallisuuden" täällä, ei se ole kenenkään turvallisuuden vuoksi, vaan tehdäkseen palestiinalaisten elämästä mahdotonta. Kiertäminen toki kestää jonkin verran ja vaatii vähän kiipeilyä. 100m matkalla tarkastuspisteeltä talollemme on ajasta ja päivästä riippuen 1-2 sotilaiden päivystyspaikkaa. He kyselevät papereita ja tutkivat ihmisiä satunnaisesti fiilispohjalta.

Toissa päivänä sotilaat yrittivät tunkeutua asuntoomme, pääsivät katolle mutta saimme estettyä heidän pääsyynsä huoneistoon. Vieläkään ei ole ihan selvää miksi ne tulivat ja mitä ne etsivät, meidän läsnäolomme on aika ilmeistä, vaikka yritämme olla suhteellisen hiljaa täällä naapurustossa, ettei elämämme muutu aivan mahdottomaksi.

Tällä hetkellä aika uudelleen organisointi meneillään täällä, muut projektit olivat johtaneet tämän talon tyhjentämiseen pariksi kuukaudeksi ja nyt yritämme käynnistää toiminnan täällä uudelleen. Toistaikseksi olen ollut yhdessä mielenosoituksessa ja viettänyt pari yötä talossa, jota viereisen siirtokunnan asukkaat terrorisoivat.

Viimeyönä siirtokuntalaiset tekivät kaksi hyökkäystä talolle. He tulivat viinirypälelehdosta ja aloittivat kivittämisen noin 40 metrin päästä. Onneksi tähän oli molemmilla kerroilla varauduttu ja kaikki naapuroston miehet vastasit omalla kivityksellään, joka piti siiirtokuntalaiset matkan päässä. Ilmeisesti kukaan ei loukkaantunut. Tosin tunsin itseni aika hyödyttömäksi, koska en voinut tehdä mitään, kamra oli pideydessä hyödytön ja ISM:n toiminnassa mukana oleminen tekee kivien heittämisestä minulle mahdotonta.

Aamulla kun palasimme talolta ja hyppäsimme taksiin rauhallinen aamupala mielessä, taksimme pysäytti palestiinalainen, joka oli ilmeisen tuohtunut ja jonka arabiasta ja eleistä päättelin että siirokuntalaiset parhaillaan hyökkäävät johonkin taloon. Seurasimme häntä paikalle, saavuttuamme otimme kamerat esiin, ja saimme kokonaisen siirtokuntalaisjoukon kimppuumme. Meistä neljästä taisin olla ainoa joka väisti kaikki iskut ja sai säilytettyä kameransa, jouduin pieneen painiin kyllä suojellessani yhtä tovereista.

Huh, lopulta selvisimme kuitenkin suht ehjin nahoin, mutta tilanne elää siellä edelleen, onneksi siellä on nyt meitä paljon enemmän. Mun pitäisi aloittaa raportin raakileen kirjoittaminen, mutta ajattelin että voisin ensin vähän tilittää tätä suomeksi.

Mulla on kuitenkin kaikki hyvin ja luulen että kunan saamme asiat vähän organisoidummiksi täällä vältymme joutumasta tälläisiin yllätystilanteisiin.

Blogi bugaa

Eikä jostain syystä näytä viimeisintä merkintää enää etusivulla. Jos joku keksii tähän lääkkeen niin kertokaa.