istanbulista etelään

Eilen havahduin katolla tupakoidessani tainnutuskranaattien ääneen joka tuli "Rauhan Talon" suunnasta. Puhelinsoitto talon naapurille varmisti asian ja meille selvisi että vihdoinkin kauan odotettu ja pelätty häätö oli käynnistynyt. Otimme taksin niin lähelle taloa kuin mahdollista. Armeija esti ihmisiä pääsemästä talon luo noin 50 metriä ennen taloa.

Tällä puolella oli toimittajien ja meidän kansainvälisten ihmisoikeusaktivistien lisäksi aika suuri joukko palestiinalaisia seuraamassa tilannetta. Armeija hajotti katselijakunnan hyvin pian tainnutus- ja kyynelkaasukranaatteja heittämällä. Itse yritti seurata tilannetta nousemalla mäkeä ylös hautausmaalle, pois väkijoukosta joka pakotettiin taaksepäin kranaateilla. Kun sotilaat olivat heittäneet suoraan minulle tarkoitettuja pommeja kourallisen, tulin siihen tulokseen että olisi aika seurata tilannetta jostain muualta.

Paikalla olleet tutut palestiinalaiset ottivat meidän, neljä Hebronin tilannetta seuraavaa kansainvälistä tarkkailijaa, katolleen viereiseen taloon, josta voisimme seurata tilannetta turvallisemmin. Pian koko kaupunki vaikutti muuttuneen sotatantereeksi. Katolta näimme ainakin kolme tulee sytytettyä taloa ja savupatsaita kotikulmillani palavista autoista. Jatkuva laukausten ja kranaattien pauke loi käsityksen siitä että eri puolilla kaupunkia siirtokuntalaiset olivat aloittaneet kostonsa, joka mahtunee etnisen puhdistuksen määritelmään.

Meille alkoi tulvia soittoja: jossain oli tunkeuduttu taloon, toisaalla talo sytytetty, yhdessä paikassa kolmea palestiinalaista ammuttu ja lopulta kaupungin keskustassa palestiinalaiset eivät voineet enää istua kodeissaan ja noudattaa ulkonaliikkumiskieltoa, joka julistettiin hyvin pian häädön jälkeen. Pimeän tultua hajaannumme pareihin seuraamaan tilannetta. Kaikkialla palestiinalaisia oli katoilla, koko matkan taloltamme keskustaan sanoimme jokaiselle näkemällemme ihmisille "Marhaba" tai "Salaam aleikum" yrittääksemme välttyä väärinkäsitykseltä että olemme siirtokuntalaisia, joka olisi tässä poikkeustilassa voinut tarkoittaa kivitetyksi tulemista.

Lähiviikkoina olen saanut päälleni jo useita kivisateita siirtokuntalaisilta, jotka eivät pidä meistä ulkomaalaisista, sillä pitävät meitä vasemmistolaisina. Heille kaikki, jotka haluavat kertoa mitä täällä tapahtuu, ovat ilkeitä vasemmistolaisia, jotka haluavat viedä heiltä pyhän maan. Kuitenkin olisi vielä ikävämpää tulla kivitetyksi väärinkäsityksen vuoksi.

Kaupungin keskustassa oli koolla muutamia satoja palestiinalaisnuoria, jotka olivat sytyttäneet rokista kokkoja ja huusivat iskulauseita. Kuitenkin tämä oli aluetta jolla ei ollut israelilaisia, joten armeija ei nähnyt syytä puuttua tilanteeseen. Pian siirryin hyökkäyksen kohteeksi joutuneen tuttavaperheeni luo. Heidän kotinsa kimppuun kävi parin kymmenen siirtokuntalaisen joukko, jotka alkoivat kivittämään kaikkia talon ulkopuolella olevia. Talon miesten vastatessa kivitykseen siirtokuntalaiset kuitenkin pakenivat ja loput yöstäni sujui rauhallisesti.

Nyt kaupunki on taas herännyt uuteen aamuun ja melkein kaikki näyttää normaalilta. Lukuun ottamatta palaneita paikkoja, ja sitä että taksikuskit puhuvat lähtölaukauksesta kolmanteen intifadaan, koska palestiinalaiset eivät voi kestää enää kovin kauaa rauhallisina.

Taustaa yön tapahtumille:

Täällä Hebronissa siirtokuntalaiset olivat vallanneet juuri valmistumassa oleva talon 20 kuukautta sitten, ja melko ironisesti he kutsuvat sitä Rauhan Taloksi. He olivat sitten väärentäneet talosta kauppakirjat ja väittivät olevansa talon omistajia. Valtaus oli selvä osa heidän projektiaan rakentaa kaupungin laidalla sijaitsevasta Kiriat Arban siirtokunnasta juutalaisasutus kaupungin keskustaan. Lopulta pitkän ja verisen odotuksen jälkeen valtaajat tulivat Israelin erikoisjoukkojen häätämäksi.

Tätä häätöä oltiin jo odotettu kauan, sillä sen olisi pitänyt Israelin korkeimman oikeudenkin mukaan tapahtua jo viikkoja sitten. Siitä lähtien kun talon omistus on ollut Israelin oikeuden käsittelyssä, siirtokuntalaiset ovat aloittaneet massiivisen väkivaltakampanjan kaikkia lähialueilla asuvia palestiinalaisia kohtaan. Tämä käytännössä tarkoittaa jatkuvia yöllisiä hyökkäyksiä joissa he polttivat palestiinalaisten autoja, kivittivät ihmisiä ja koteja, maalasivat Daavidin tähtiä ja "kuolema arabeille"-iskulauseita, vahingoittivat hautausmaita ja hyökkäsivät moskeijoita vastaan.

Häädön lähestyessä väkivalta on eskaloitunut ja kymmenet palestiinalaiset ovat loukkaantuneet viimeisen viikon aikana, puhumattakaan sadoista joiden elämä on ollut sietämätöntä paljon pidempään. Kukaan naapurustossa ei ole mennyt töihin aikoihin, koska kaikki yrittävät pysyä kotona suojelemassa perheitään. Alueella on jatkuvasti paljo Israelin poliiseja ja sotilaita, jotka suojelevat vain siirtokuntalaisia, joten palestiinalaiset eivät myöskään pysty suojelemaan itseään.

Eilen väkivalta räjähti uusiin lukemiin. Useita palestiinalaisten koteja ja autoja poltettiin, siirtokuntalaiset ampuivat ainakin kolmea palestiinalaista, kivitys hyökkäyksiä tapahtui lukemattomia. Tällä kertaa tosin myös näytti siltä että armeija puuttui tapahtumiin ja käytti kyynelkaasua ja tainnutuskranaatteja siirtokuntalaisten rauhoittamiseen. Loukkaantuneita on kymmeniä, joista ainakin yksi vatsaan ammuttu henkilö kriittisessä tilassa.